Päihdekuntoutuksen tarpeen arviointi alkaa rehellisestä katsauksesta omaan tai läheisen tilanteeseen. Tarve kuntoutukselle syntyy, kun päihteiden käyttö on muuttunut hallitsemattomaksi, se vaikuttaa arkeen, ihmissuhteisiin tai terveyteen, eikä oma tahto tai lyhyet katkaisuyritykset riitä muutokseen. Arvioinnin voi tehdä ammattilainen, mutta ensimmäinen askel on aina se, että huoli nousee pintaan ja sille annetaan tilaa.
Päihteiden käytön vähättely hidastaa avun hakemista ja pitkittää kärsimystä
Yksi yleisimmistä esteistä kuntoutukseen hakeutumisessa on se, että ongelma määritellään liian pieneksi. Käyttö normalisoidaan, vertaillaan muihin tai selitellään stressillä. Samaan aikaan arki rapistuu, ihmissuhteet kärsivät ja terveys heikkenee. Mitä pidempään tilanne jatkuu ilman tukea, sitä syvemmäksi kierre muodostuu. Konkreettinen askel eteenpäin on ottaa yhteyttä ammattilaiseen, joka osaa arvioida tilanteen ilman tuomitsemista ja auttaa hahmottamaan, millainen tuki olisi sopiva.
Epätietoisuus siitä, mistä apua saa, estää monia ottamasta ensimmäistä askelta
Monet tietävät, että tilanne vaatii muutosta, mutta eivät tiedä, kenen puoleen kääntyä tai miten prosessi etenee. Tämä epätietoisuus voi tuntua lamaannuttavalta ja johtaa siihen, että avun hakeminen siirtyy aina vain eteenpäin. Käytännössä väylät ovat selkeät: aikuissosiaalityö, lastensuojelutoimi, päihdeklinikka tai katkohoito ovat kaikki paikkoja, joista kuntoutukseen pääsee. Tieto siitä, että polku on olemassa ja se on kuljettu monta kertaa ennenkin, tekee ensimmäisestä askeleesta helpomman.
Milloin päihdekäyttö muuttuu ongelmaksi, joka vaatii kuntoutusta?
Päihdekäyttö vaatii kuntoutusta, kun se on muuttunut pakonomaiseksi, käyttö jatkuu haitoista huolimatta, arjesta selviytyminen vaikeutuu tai omat yritykset lopettaa eivät tuota tulosta. Kyse ei ole pelkästään käytetyn aineen määrästä, vaan siitä, miten käyttö hallitsee elämää ja millaisia seurauksia sillä on.
Merkkejä siitä, että tilanne on edennyt kuntoutuksen tarpeen puolelle, voivat olla esimerkiksi se, että päihteet vievät ajatukset myös silloin, kun ei käytä, läheisille valehteleminen on muuttunut tavaksi, työ tai opiskelu kärsii toistuvasti, tai fyysiset vieroitusoireet alkavat näkyä. Jokainen näistä yksinään ei välttämättä tarkoita, että laitoskuntoutus on ainoa vaihtoehto, mutta yhdessä ne kertovat siitä, että ammatillinen arvio on tarpeen.
Päihdeongelma ei katso taustaa, ikää tai elämäntilannetta. Se voi koskettaa yksin asuvaa aikuista, paria tai perhettä, jossa on lapsia. Tärkeintä on, että tilannetta ei tarvitse arvioida yksin.
Miten päihdekuntoutuksen tarve arvioidaan käytännössä?
Päihdekuntoutuksen tarpeen arviointi tehdään käytännössä yhdessä sosiaali- tai terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Arvioinnissa tarkastellaan käytön laajuutta, sen vaikutuksia arkeen ja ihmissuhteisiin, terveydentilaa sekä aiempia hoitoyrityksiä. Arviointi on aina yksilöllinen prosessi, ei kaavamainen tarkistuslista.
Arviointi voi tapahtua esimerkiksi päihdeklinikalla, sosiaalitoimessa tai katkohoidon yhteydessä. Ammattilainen kartoittaa kokonaistilanteen ja auttaa hahmottamaan, millainen kuntoutusmuoto palvelisi parhaiten. Tässä vaiheessa otetaan huomioon myös se, onko henkilöllä lapsia tai muita läheisiä, joiden tilanne vaikuttaa kuntoutuksen suunnitteluun.
Kuntoutuksen tarpeen arvioinnissa hyödynnetään usein strukturoituja menetelmiä, joiden avulla saadaan selkeä kuva siitä, missä kohtaa päihdeongelma on ja mitä tukea tarvitaan. Arviointi ei ole tuomio, vaan lähtökohta suunnitelmalle.
Mitä eroa on avokuntoutuksella ja laitoskuntoutuksella päihdeongelmissa?
Avokuntoutus tarkoittaa, että henkilö käy säännöllisesti hoidossa mutta asuu kotonaan. Laitoskuntoutuksessa asutaan ja kuntoudutaan samassa paikassa, ympärivuorokautisen tuen piirissä. Laitoskuntoutus sopii tilanteisiin, joissa kotiympäristö ei tue toipumista tai ongelma on niin vakava, ettei avohoidon tuki riitä.
Avokuntoutus voi toimia hyvin silloin, kun henkilöllä on vakaa asumisjärjestely, tukeva lähipiiri ja riittävä motivaatio sitoutua käynteihin. Se on myös usein ensisijainen vaihtoehto, jos elämäntilanne on kohtalaisen vakaa.
Laitoskuntoutus tarjoaa rakenteen, joka auttaa erityisesti silloin, kun arki on kaatunut, retkahdusriski on korkea tai henkilö tarvitsee intensiivistä tukea päivittäiseen elämään. Psykososiaalinen kuntoutus laitosympäristössä tarkoittaa, että kuntoutuminen tapahtuu yhteisöllisesti, arjen taitojen ja vuorovaikutuksen kautta, ei pelkästään terapiaistunnoissa.
Miten päihdekuntoutukseen pääsee ja mistä hakea apua?
Päihdekuntoutukseen pääsee hakemalla apua aikuissosiaalityön, lastensuojeluviranomaisten, päihdeklinikan tai katkohoidon kautta. Nämä tahot arvioivat tilanteen ja tekevät tarvittaessa lähetteen laitoskuntoutukseen. Prosessi alkaa aina yhteydenotosta, eikä se edellytä, että kaikki on jo selvää.
Käytännössä hakuprosessi etenee niin, että ammattilainen arvioi tilanteen, laaditaan kuntoutussuunnitelma ja selvitetään sopiva palveluntarjoaja. Kuntoutukseen hakeminen ei tarkoita, että pitää olla ”tarpeeksi huonossa kunnossa”. Se tarkoittaa, että tunnistaa tarvitsevansa tukea ja on valmis ottamaan sen vastaan.
Me Kostamokodilla tarjoamme kodinomaisen ympäristön aikuisten päihdekuntoutukselle pareille ja perheille, joilla on lapsia. Toimimme Käsämässä lähellä Joensuuta, ja meillä on henkilökunta paikalla ympäri vuorokauden. Kuntoutus on yksilöllistä: jokaiselle laaditaan oma kuntoutussuunnitelma, ja jokainen asiakas kohdataan omana itsenään. Arki Kostamokodilla rakentuu yhteisöllisyydestä, ohjatuista ryhmistä, omaohjauskeskusteluista ja tavallisesta elämästä, kuten ruoanlaitosta ja liikunnasta yhdessä. Kuntoutukseen hakeudutaan aikuissosiaalityön, lastensuojeluviranomaisten, päihdeklinikan tai katkohoidon kautta. Jos sinulla on kysyttävää tai haluat tietää lisää, olet tervetullut ottamaan meihin yhteyttä. Lisätietoja palveluistamme löydät verkkosivuiltamme.